Культура как инструмент психологической устойчивости: опыт финского ученого

Kuopiossa järjestettiin kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyt Suojaan 2026 -väestönsuojeluharjoitus, mikä sai minut pohtimaan kulttuurin merkitystä henkiselle kriisinkestävyydelle. Ajoittain kuulen kysyttävän, mikä merkitys taiteella ja kulttuurilla on, kun yhteiskunnassa tulee huolehtia monesta muustakin asiasta. Suomen Punainen Risti on määritellyt henkisen kriisinkestävyyden näin: ”Yhteisöjen, yhteiskunnan ja kansakunnan kyky kestää kriisitilanteiden aiheuttamat henkiset paineet ja selviytyä niiden vaikutuksilta. Hyvä henkinen kriisinkestävyys edistää kriiseistä toipumista.” Kriisit ajatellaan usein isoina yhteiskunnan turvallisuutta horjuttavina uhkina, kuten sota, onnettomuudet tai talouden horjuminen. Luotan viranomaistahojen ammattitaitoon huolehtia yhteiskunnasta kriisitilanteissa, mutta uskon kulttuurin merkitykseen henkisessä kriisinkestävyydessä. Muistiorganisaatiot (museot, arkistot, kirjastot) ovat vastuussa muun muassa kulttuuriperinnön tallentamisesta ja digitoimisesta. Siitä, että meillä säilyy ymmärrys, keitä me olemme, mistä olemme tulleet ja että oppisimme menneestä. Tavalliselle lukijalle nämä asiat näyttäytyvät kenties vaikeasti ymmärrettäviltä kokonaisuuksilta. Asioita on usein helpompi ymmärtää yksilötasolla. Yksilön kriisit voivat liittyä esimerkiksi sairastumiseen, onnettomuuksiin, mielenterveyden haasteisiin tai luonnollisiin ikäkauden muutoksiin. Väitän, että jokainen ymmärtää näissä hetkissä kulttuurin merkityksen omassa elämässään ja kriiseistä selviytymisessä. Muistan todistaneeni hetkeä erään metallibändin keikalla. Laulujen sanoitukset käsittelivät muun muassa itsemurhaa ja kuolemaa. Huomasin tuntemattoman miehen alkavan kyynelehtiä kappaleen aikana. Toisella puolella kaksi muuta tuntematonta miestä huomasivat itkevän miehen, sanoivat jotain toisilleen ja naurahtivat. Huomasin orastavan vihan kuohahtavan sisälläni, sillä itkevä mies on arvokas asia. Kaksi miestä lähestyi kyyneliä pyyhkivää miestä, katsoivat häntä silmiin ja paiskasivat tämän kanssa kättä kesken kappaleen. Kukaan ei sanonut mitään, mutta muutaman sekunnin ajan toisiaan tuntemattomien miesten välillä vallitsi sanaton ymmärrys jostain, mikä oli kenties kannatellut heitä omien kriisiensä yli. Että he kaikki olivat elossa. Kulttuuri, olipa se musiikkia, kirjallisuutta, tanssia, teatteria, elokuvaa tai taidetta, pääsee usein käsiksi sellaisiin tunnetasoihin, joihin muuten olisi vaikea päästä. Seuraavan kerran kun mietit, että mikä merkitys kulttuurilla on – etenkin, jos se on sellainen laji, jota et itse kuluta – pyyhi mielestäsi kaikki kulttuurin lajit ja kuvittele millaista elämäsi olisi ilman niitä. Väitän, että kulttuuri on yksi tehokkaimmista henkisen kriisinkestävyyden keinoista selvitä ja toipua vaikeista hetkistä sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Kirjoittaja työskentelee taideasiantuntijana Pohjois-Savon hyvinvointialueella.